Liian usein tulee ajatuksia uuden auton ostamisesta. Sinänsä sehän on ihan mukava tunne. Asiassa on kuitenkin se yksi varjopuoli: mistä pätäkkää?

Lottoan, kyllä se joskus sattuu kohdalle. Toivossa on tietysti hyvä elää, mutta ajatus on kuitenkin aika kaukainen. Jos kuitenkin lähdetään leikkimään ajatuksella. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa? Tai jos muuten saisit paljon rahaa? Toiset antaisivat hyväntekeväisyyteen, toiset matkustaisivat, jotkut ehkä sijoittaisivat. Minä keräisin "viisi tähteä".

Idea on vanha: mitkä autot ottaisit viiden auton talliisi, jos saisit valita mitkä tahansa autot niiden arvosta riippumatta? Valinta on vaikea, joten sitä täytyy pohtia tarkkaan. Olen usein miettinyt kyseistä visiota ja saanut jo pari autoa listalleni. Listaa täytyy tosin jatkaa myöhemmin, osa on vielä pohdinnan alla.

• Dodge Charger RT vm. -69-71, mustana (kuva)

Täytyy myöntää, että näin Chargerin ensi kertaa pelatessani Gran Turismo 2:ta. Etsiskelin tehokasta uutta autoa ja halusin välillä jotain haastavaa. Päädyin siis amerikkalaiseen takavetoon. Dodgen osastolla oli toki Viper, mutta halusin jotain muuta. Ostin siis Chargerin. Mustana.

Rakastuin siihen. Sen ajettavuus ei tosimaailmasta varmasti ole lähelläkään sitä, miltä se pelissä tuntuu. Mutta silti rakastuin siihen. Se on kaikkea mitä inhoan, mutta silti rakastuin siihen. Sen moottorin teho on vakiona onneton ottaen huomioon moottorin koon. Lisäksi se on epäkäytännölinen. Se on kömpelö, liian iso, ja hörppii bensaa turhan paljon. Sen suunnitellut henkilö oli hyvin innostunut aerodynamiikasta, joten yritti tehdä siitä "liukkaan". Keulan valtava säleikkö kuitenkin imee kaiken ilman suoraan moottoritilaan ja synnyttää mittavan vastuksen.

Sen ulkonäkö ja tunne tekevän siitä niin rakastettavan. Se on juuri sen näköinen, että jos menet liian lähelle, se tappaa sinut. Raatelee sinut ja polttaa kumia haudallasi. Ja se ääni! Jumalainen murina jylisee isolohko V8:sta ja synnyttää maanjäristyksiä maailman toisella puolella. Entäs se tunne sitten? Vain harvat ihmiset ymmärtävät sen merkityksen. Useimmat eivät edes huomaa sitä. Eikä sitä voi oikeastaan edes selittää. Sen tietää jos sen havaitsee, mutta muuten sitä ei ole. Hyvin monimutkaista. Useissa autoissa voi havaita "tunteen" kun sen on omistanut tai sillä ajanut. Mutta vain harvat autot herättävät näitä tuntemuksia ilman, että niitä olisi edes koskaan nähnyt tosielämässä. Mutta Dodgesta saan joka kerta kylmiä väreitä.

• Saab 9-3 TurboX, mustana (kuva)

Saabin meno on GM-omistuksen jälkeen hieman laimentunut. Olin jo pitkään odottanut Saabilta jotain sellaista, mikä palauttaisi sen 900 turbon kulta-aikoihin. Rukouksiini vastattiin viimevuonna, kun Saab toi markkinoille TurboX:n.

TurboX perustuu uusimman 9-3-mallin pohjalle, joskin sitä on "tuunattu" hieman. Rivinelonen on korvattu 2,8 litran V6:lla, josta ahtamisen jälkeen irtoaa 280 heppaa. Lisäksi autossa on XWD:nä tunnettu nelivetojärjestelmä, joka säätelee voimaa juuri niille pyörille, minne sitä eniten tarvitaan.

Saab on aina ollut tunnettu turboahdetuista moottoreistaan. Ongelmana onkin ollut voiman siirtäminen tiehen. Kaikki Saabithan ovat tähän asti olleet etuvetoja, mistä johtuu ns. vetely. Kun voima menee etupyörille, niille tulee liikaa tekemistä, koska samalla niiden pitäisi myös ohjata autoa. Auto siis vetelee eteenpäinmenneessään vähän joka suuntaan, mikä tekee ohjaamisesta vaikeaa tai jopa mahdotonta. Uusi XWD-järjestelmä toi ratkaisun tähän ongelmaan. Auton kiihdytys tapahtuu nyt pääosin takapyörien avulla, jolloin etupyörät ovat vapaina ohjaukseen. Etupyörille voimaa välitetään taas silloin, kun nopeutta vain pidetään yllä.

Varsinaista myyntihittiä TurboX:stä ei ole tullut, mutta uskon todella kaiken lukemani ja näkemäni pohjalta, että se on oikeasti todella hyvä auto. Ehkä vielä joku päivä sitä rahaa on...

• Lotus Esprit vm. -8x, valkoisena (kuva)

Esprit tuli monille varmasti monille tutuksi James Bond Erittäin salainen -elokuvan myötä. Siinähän Bond ajelee Lotuksellaan pahiksia karkuun ja lopulta muuttaa autonsa sukellusveneeksi ja kulkee meressä. Oikea Esprit ei tätä tee (vai tekeekö sittenkin?), mutta silti se tuo mieleen sen ajan, kun kaikki oli mahdolista.

Lotus näyttää superautolle, futuristiselle ajokille, joka vie ajajansa tähtiin. Se ei kuitenkaan ole ihan tavallinen superauto. Ainakaan moottorinsa puolesta. Siinä on 2,2 litran rivinelonen, josta irtoaa reilu 170 hepoa. Superautoksi se onkin yllättävän järkevä.

80-luku oli rumaa aikaa. Luojan kiitos en ole elänyt silloin. Esprit on erittäin kasarimainen auto. Sen muotoilu tiivistää koko tuon ajan juppiuden. Mutta silti se on jotenkin kaunis. Aikana jona kaikki muu oli ruma, oli samoista aineksista rakennettu Esprit kuitenkin kaunis. En todellakaan tiedä miksi, mutta niin se vain tuntuu olevan.

• Aston Martin DBS, vaalean harmaana (kuva)

Uusin Bond-raina, Quantum of solace alkaa melkoisella rytinällä. Pahikset ajavat Bondia takaa ruuhakaisella vuoristotiellä. Ja Bond ajaa karkuun, milläs muullakaan kuin Aston Martinilla. Edellisessä Bondissa, Casino royalessa, Autot eivät olleet niin suuressa osassa kuin ennen. Mutta Aston Martin palaa taas perinteiseen Bond- takaa-ajoon.

Pahikset tulittavat Bondia piskuisista Alfa Romeoista ja James tykittää karkuun jumalaisella Astonillaan. (Ihmettelen suuresti miten Alfat kestivät kasassa koko kuvausten ajan. Tai no, elokuvissahan kaikki on mahdollista...) Jo auton näkeminen saa adrenaliinitason nousemaan. Se on raju agenttiauto, joka antaa konnille kyytiä. Ja vaikka se ottaa aika pahaakin osumaa takaa-ajon aikana, silti se kulkee ylväästi määränpäähänsä - ja muuttuu taas arvokkaaksi herrasmiehen autoksi.

DBS on yksi hyvä syy käydä katsomassa Quantum of solace elokuvateatterissa. Varsinkin jos istuu takariviin. Astonin synnyttämät äänet ovat kuin enkelikuoro - joka on vaihtanut heviin. Aina kun Bond vaihtaa vaihetta, DBS äännähtää ja mahdollisesti pelkät ääniaallot saavat pahikset syöksymään rotkoon. Jos lähti Chargerista jumalainen ääni, niin se on silti vain roudan rutinaa verrattuna Astoniin. Astonin ääntä voisi kuunnella vaikka koko päivän MP3 soittimesta. Viimeistään tämä ääni todistaa, että ihminen on tarkoituksella luotu jumalan kuvaksi, eikä ole sattuman seurausta. Nimittäin vain jumalaista alkuperää oleva olento voi saada aikaiseksi sellaisen kojeen ja tuottaa sellaista metakkaa.

Tuollaisia ääniä ei saadaan mistä tahansa häkäpöntöstä. Astonin pellin alla murisee 6 litrainen V12, joka tuottaa järisyttävät 510 hevosvoimaa. Lisäksi siitä löytyy nykyaikaisia hilavitkuttimia joka lähtöön, mm. hiilikuitukeraamiset jarrut ja muuta pientä kivaa. Mutta se ei ole olennaista. Kun kuulee sen äänen ja näkee sen - varsinkin sen lumoavat perävalot - on ainakin meikäpoika täysin myyty.

Viimeinen auto on vielä mietinnän alla. Lisään sen listalle vasta sitten kun olen täysin varma asiasta.

Olisi mukava myös kuulla teidän viidestä tähdestänne. Pitkiä selityksiä ei tarvita, pelkät autot riittävät.